Nukuin neljä tuntia yöllä koska en vain malttanut makoilla yhtään pidempään sängyssä. 

Olo on just niin levoton, että jos asuisin vielä vanhempieni kanssa äiti huutais että mee pihalle riehumaan. Tää kaikki hulabaloo mun aivoissa kiljuu yhtäaikaa miten just se ja se ja se olis tällä hetkellä ihan parasta ja pakko tehdä mikset jo oo menossa. En mä tiedä mitä mä haluan kun mä haluan ihan kaikkea ja just nyt! Mut ehkä mä selviän, tärisen, heilun, hytkyn ja toteen et äiti se vaan on aina oikeassa samalla kun puen ulkotakkia päälle.