Oletko sä talvi aina näin ihana ja kaunis? Otatko mut mukaan ensi vuonna uusiin jänniin seikkailuihin nyt kun ymmärrän mille oon aiemmin sulkenut silmäni? Kai sä aurinko paistat nyt ainakin syyskuuhun asti joka päivä? Tuuttehan te kaikki mun kanssa ens kerralla mukaan metsään ja jäälle seikkailemaan?

Nukuin neljä tuntia yöllä koska en vain malttanut makoilla yhtään pidempään sängyssä. 

Olo on just niin levoton, että jos asuisin vielä vanhempieni kanssa äiti huutais että mee pihalle riehumaan. Tää kaikki hulabaloo mun aivoissa kiljuu yhtäaikaa miten just se ja se ja se olis tällä hetkellä ihan parasta ja pakko tehdä mikset jo oo menossa. En mä tiedä mitä mä haluan kun mä haluan ihan kaikkea ja just nyt! Mut ehkä mä selviän, tärisen, heilun, hytkyn ja toteen et äiti se vaan on aina oikeassa samalla kun puen ulkotakkia päälle.

Mun jalat on jääkylmät. Ei viileät vaan ihan oikeasti jääkylmät.

 En pysty tekemään mitään enkä olemaan missään ilman sukkia ja jopa niidenkin läpi ne hohkaavat kylmyyttä. En voi nukkua ilman sukkia koska mikään ei tunnu inhottavammalta kuin omat jalkani koskettamassa itseäni. Sen lisäksi mulla on sukattomien yöunien jälkeisenä aamuna hirveä räkätauti. Usein kun käyn talvisin ulkona mun varpaat muuttuu sinertäviksi ja täysin tunnottomiksi.

Muistakaa muut kylmäkallet ja mörkövarpaat laittaa sukat jalkaan ennenkuin on liian myöhäistä

Joskus mietin miks on niitä päiviä jolloin kaikki on hyvin ja silti on pakko olla paha mieli. 

Mun vinkki ei oo, että lukekaa aamun lehdestä miten huonosti muiden asiat on ja olkaa onnellisia oman elämän helppoudesta. Ei sellanen toimi. Menkää mieluummin ulos kävelylle, kuunnelkaa Justin Timberlaken vanhinta levyä ja hymyilkää. Älkää missään nimessä avatko mitään mikä on tipahtanut sinä aamuna postilaatikosta.